6. Se on jossain (toinen demo, Klimax)

1985

Vuoden -85 alussa oltiin soitettu poikien kanssa jo kaksi ja puoli vuotta, oltiin mukamas jo kauhian kokenut bändi. No, toki me oltiin koettu kaikkea uutta ja ihmeellistä kimpassa. Sekä bändinä, että ihmisinä. Enpä olisi tuolloin uskonut, että vuosi -85 jää Klimaxin viimeiseksi vuodeksi. Mähän kuvittelin, ettei mikään ikinä muutu, ja että hommia jatketaan samalla tavalla loputtomiin. Sitä vaan eli niin tiukasti just siinä hetkessä, miettimättä sen enempää tulevaisuutta.
Onneksi tuolloin aika ei mennyt niin hurjaa vauhtia eteenpäin kuin nykyisin, ja tuon viimeisen vuoden aikana kerkesi tapahtumaan vielä paljon hienoja asioita.

Mikki vinossa Lempäälässä.
Kuva: Janne Sistonen.

Ekan demon tekemisestä oli kulunut vajaa vuosi, ja tuntui, että uusia biisejä vaan tulee ja tulee. Kerrankin Timo tuli treeneihin ja sanoi, että hänellä olisi yksi biisi, mutta ei tiedä onko se nyt niin hyvä ja kannattakohan sitä edes kokeilla. Kokeiltiin kuitenkin, ja jumalauta, biisihän toimi ihan älyttömän hyvin.

Se biisi oli Raportti Stutthof. "Kauniit nussittiin, rumat poltettiin..."

Ulo -fanzine.

Pohdittiin poikien kanssa, että on aika tehdä toinen demo. Ja niinpä helmikuun puolessa välissä mentiin Rolling Studioon, Kuopioon, jossa ystävämme Poliisivaltio oli käynyt nauhoittamassa jotain. Olihan siellä käynyt paljon aiemmin myös pieksämäkeläinen Säkäkin.

Kitarasoundit ei oikein onnistuneet, mä kun olin edelleen ihan onneton vahvistimien kanssa, enkä uskaltanut säätää soundeja kun pelkäsin, että sekin soundi joka nyt tuli, häviäisi johonkin enkä enää saisi aikaiseksi niinkään hyvää soundia. Enkä tietenkään voinut/uskaltanut kysyä apua äänittäjältä (Tegelmanin Pekka-kohan-se-nyt-oli?) Ihan sama juttu ku ekalla keikalla. Ja ekan demon kanssa, mut silloin kävi hyvä tuuri soundin suhteen.
Toki mä uskalsin oman vahvistimen kanssa kikkailla, mutta muiden vehkeet oli pitkään sellaisia, etten osannut/uskaltanut säätää. Ja kun olin niin ujo, en uskaltanut pyytää keneltäkään vieraalta apua. Siksipä mulla olikin Distortion-pedaali, sillä kyllä sai tarpeeksi säröä aikaiseksi.

En muista montako tuntia meillä tällä kertaa oli aikaa, mutta ei meillä mikään kiire kyllä tullut, koska biisit soitettiin jälleen yleensä ekalla otolla sisään. Mitäpä niitä hieromaan. Äänitettiin tällä kertaa kaikkiaan kymmenen biisiä.

Kun oltiin studiolla, huomattiin, että kaljat alkaa loppumaan ja kello on niin paljon, että kaupat menee just kiinni. Lähdettiin nopeasti studiolla mukana olleen Jantusen Mikan kanssa läheiseen kauppaan kokeilemaan, josko saataisi ostettua olutta. Mehän oltiin kaikki tuossa vaiheessa vielä alaikäisiä. Kerettiin kauppaan ja oltiin mietitty hyvä stoori, miksi mulla ei oo henkkareita mukana. Ja tietysti se kassaneiti kysyy papereita. Minä siinä selittämään tarinaa, mutta kassaneiti, joka kyllä oli kovin ymmärtäväinen ja mukava, ei suostunut myymään. Meidän takana jonossa oli vanhempi rouva, joka kuultuaan tilanteen sanoi, että hän kyllä uskoo sinua ja voi ostaa ne oluet. Kylläpä Kuopiossa olikin mukavia vanhempia rouvasihmisiä. Ja hetken kuluttua juopuneita nuoria punkkareita.

Tuolla kakkos-demolla on Se on jossain -biisi. Toin kerran treeneihin mun äidin kasetin ja soitin siitä pojille biisin, jota ajattelin meille coveriksi. Biisi oli Tapani Kansan Äidin pikkupoika. Pojat eivät biisistä innostuneet, mutta kasetilla seuraavana tullut biisi innosti. Ja se oli juurikin tuo Merja Rantamäen Se on jossain. Pojat halusivat tehdä siitä meille oman version. Olin mukamas vähän aikaa katkera, kun mun idea ei kelvannut, mutta oikeasti olin itsekin innoissani tuosta biisistä. Vähänkö mä ihmettelin silloin, ja oikeastaan edelleenkin, kun Timo vaan kuunteli biisiä ja löysi saman tien soinnut siihen. Ei onnistu meikäläiseltä noin helposti. No, Timo onkin muusikko.

Näkä ja Timo päissään.

Meillähän oli biisi, jonka nimi on Vain hiljaisuus. Rue Morguen yksi biisi alkaa sanoilla "vain hiljaisuus". Sattumaa? Eipä taida olla.

Yksi yllättävä cover-biisi, jota ei äänitetty, mutta soitettiin keikoilla, oli Stray Catsin Storm The Embassy. Mä olin tuohon aikaan todella tiukka musavalinnoissani; minähän en mitään tötterötukka-musaa kuuntele, perkele. Mutta toi biisi vaan iski meihin kaikkiin niin lujaa, että pakkohan sitä oli soittaa.

Tehtiin keikkoja aina kun siihen oli mahdollisuus. Eihän niitä nyt niin paljoa ollut, ja pääasiassa keikat oli Pieksämäellä, mutta käytiin me myös mm. Suonenjoella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lempäälässä, Iisalmessa, Haukivuorella, Suolahdessa.

Kerran oltiin Palokassa keikalla jossain nuorisotalolla ja oltiin kuultu, että Sielun Veljet laittaisi Tiikeribalsamia temmiin ennen keikkaa saadakseen hyvän meiningin aikaiseksi. No tokihan mekin halusimme kokeilla samaa. Takahuoneessa juuri ennen keikkaa olimme kaikki sepalukset auki ja temmit kourassa laittamassa balsamia esinahan alle, kun paikan buukkaaja tuli kertomaan, että nyt lavalle. Kyllä oli miehen ilme näkemisen arvoinen.
Kyllähän se balsami poltteli kikulissa aikansa, mutta ei siitä mitään enempää hyötyä kyllä ollut. Aika nopeasti unohdettiin moinen juttu.

Otsikko Pieksämäen lehdessä.

Yksi kaveri ajatteli yllättää tyttöystävänsä lemmenpuuhissa ja laittoi salaa balsamia temmiin ennen aktia. Ei ollut tyttö tykännyt, kun alkoi alapäässä kuumottamaan.

Keikan alussa Timo puhui kauniisti juuri murhatusta Indira Gandhista. Ja ekassa biisissä laulettiin: kaikki eläimet kuolee tästä maasta...
Timollahan oli toisinaan tapana lukea lavalla runoja ennen keikkaa. Jotain Pablo Nerudaa esimerkiksi.

Pieksämäen lehti.

Yksi juttu, joka nauratti, oli kun jossain pienlehdessä oli maininta, että Timo on mennyt mukaan Nukketeatteri -bändiin. No, ei mennyt siihen bändiin, vaan Timohan oli mukana nukketeatterissa, eli sellaisessa oikeassa nukke-hommassa.

Mehän oltiin mukana myös Pieksämäen nuorisoteatterissakin (mä olin valomies, kun en uskaltanut/osannut näytellä). Osallistuttiin Pielmun ja muutenkin Pieksämäen toimintaan, esim. yhdessä nuorisotoimiston kanssa. Järkättiin paljon erilaisia keikkoja, oli esim. Rauhanteltta (YK:n pakolaisavun hyväntekeväisyys-tapahtuma), oli mielenosoituksia, oltiin vaikuttamassa nuorisotalon syntyyn, tehtiin ystävyys/kulttuurinvaihtoa Lempäälän kanssa, järkättiin inkkarileiri, tehtiin elokuva, jne. Touhuttiin siis kaikkea mahdollista. Pakko oli itse olla aktiivinen, jos halusi, että jotain tapahtui.

Timo, Näkä ja Aku.

Tavallaan Pieksämäellä oli kiva asua just ton takia, että siellä oli mahdollisuus touhuta kaikkea. Toisaalta se oli myös todella takapajuinen pikku kaupunki, jossa esimerkiksi turpaan saamisen pelko oli läsnä koko ajan.
Sulla on korvarengas, olet siis homo. Turpaan. Sulla on nahkatakki, eli olet kova jätkä. Turpaan. Ja lista jatkuu...

Pieksämäellä oli vireää musatoimintaa tuohon aikaan. Bändejä oli tosi paljon. Muisteltiin mun Facebook -kavereiden kanssa mitä kaikkia bändejä siellä toimi vuosina 83-86. Tässä listaus: Fiasko, Romanttinen Sementti, Klunssi, Fuuga, Jano, $tyx, Kwashi Orkor, Vapaa Kalja, Paavo Välimeri, Chantilly Lace, Pxies, Jambi, Carrion Birds, Chile, Der Angst, Modehause, Veronique, Van Spurgu, Fucking Machine, Tuliapina, Valepappi, Nitro, Prinssi, Progress, Vapauden Tuulet.

Valitettavasti nää bändit ei koskaan, Klunssin singleä lukuun ottamatta, päätyneet levylle. Esim. Romanttinen Sementti oli niin kova bändi, että se olisi voinut päästä pitkällekin. Ja sama juttu $tyxillä, mutta siinä homma taisi mennä vituiksi oikeasti hullun, mutta taiteellisen laulajan takia. Tää nyt ei tähän oikeasti kuulu, mutta $tyxin laulaja pääsi vuosia myöhemmin lööppeihin tapettuaan erään kuuluisan voimistelijan äidin.

Otsikko Pieksämäen lehdessä.

Yksi kimppahomma kaupungin kanssa oli matka Kansainvälisen Nuorisovuoden päätapahtumaan Poriin. Siellä oli torilla lava, ja mehän poikien kanssa kysymään josko saadaan soittaa, kun ollaan ihan orkesteri. Saatiin lupa, ja eikun toimeksi. Kerettiin soittamaan biisi-kaksi, kun poliisit tuli paikalle ja pisti homman poikki. Just oli hyvä meno päällä, prkl. Saatiin kuulemma liikaa meteliä aikaiseksi. Tai vääränlaista meteliä, tiedä tuosta. Tää oli just tuon ajan meininkiä; annetaan nuorisolle mahdollisuus toteuttaa itseään ...mutta ei kuitenkaan. Varsinkaan, jos se on tuollaista meteliä.

5. Suvivirsi (eka demo, Klimax)

1984

Jossain vaiheessa tuli poikien kanssa puheeksi, josko tehtäisi demo, kun noita biisejäkin on. Nipe oli nähnyt lehdessä mainoksen, että Helsingissä kuulemma olisi studio. Sinne siis.

Meillä oli rahaa sen verran, että saatiin neljä tuntia aikaa Studio 303:sta. Lähdettiin reissuun edellisenä päivänä isojen eväiden kanssa Nipen isän kyyditsemänä. Yöksi mentiin Nipen sukulaismiehen luokse. Yöllä etsittiin radiosta kanavaa, josta kuuluisi venäjänkielistä puhetta. Äänitettiin pätkä ja ajateltiin laittaa se studiossa Moskova -biisin alkuun.

Punk! Kuva Pieksämäen Lehdestä.

Seuraavana aamuna mentiin studiolle ihmettelemään, ja kylläpä siellä olikin kaiken näköistä vempaita. Paljon vilkkuvia valoja. Oli hienoa olla ekaa kertaa studiossa.
Kitaravahvistimena siellä oli Peaveyn Classic, ja sattumoisin siinä oli ihan siedettävä soundi valmiina. Kylläpä kävi tuuri.

Pohjien soittoon ei kauaa mennyt, oltiin treenattu biisit niin hyvin, ettei niissä ollut mitään ongelmia. Useimmat biisit soitettiin ekalla otolla sisään.
Pohjien soiton jälkeen mentiin Nipen kanssa tarkkaamoon kuuntelemaan, kun Timo alkoi laulamaan. Muistan elävästi, kuinka jännitettiin Nipen kanssa miten Timo biisit laulaa. Pelättiin vielä siinä vaiheessa, että osaako se laulaa vai ei. No osasi. Todellakin. Ei ole sen jälkeen tarvinnut pelätä.

Samassa studiossa oli käynyt vähän meitä ennen mikkeliläinen Nussivat Nunnat. Kyseltiin studiomieheltä, eli Jarno Patalalta, että ollaanko me parempia ku ne. Heh. Kauhia kilpailuvietti päällä. No ei me kyllä oltu parempia ku Nussivat Nunnat. Kukaan ei oo.

Sessioiden jälkeen kotimatkalla taidettiin autossa kuunnella demo muutamaankin kertaan läpi. Voi Nipen isä parkaa...
Ja voi että kuinka mä olin kotona polleaa poikaa, kun soitin isoveljille uunituoretta demoa.

Demoa, jota kutsutaan yleisesti "Suvivirsi-demoksi", lähetettiin joihinkin mestoihin, esim. pienlehtiin. Laitettiin ilmo myös Rumbaan, sitäkin kautta saatiin kasetteja "myytyä".
Demolta napsittiin biisejä useammallekin kokoelmakasetille. Kuinka hienoa se olikaan, kun joku otti yhteyttä ja sanoi, että haluaa meidät mukaan kasetilleen.

En enää muista kenen idea oli tehdä oma versio Suvivirrestä. Mut mun idea taisi olla se pätkä Emmaa siellä keskellä.

 

Muistan hyvin sen hetken, kun luin Lihanukke -zinestä ensimmäisen arvion demosta. Pelotti, että teilataanko meidät tyystin. No ei teilattu. Tykkäsivät perkeleet. Joku tuntematon ihminen tuolta suuresta maailmasta tykkää meidän bändistä!

Lihanukke

Risto Eronen otti yhteyttä ja kertoi laittavansa isompaa Suomi-pakettia amerikkalaiseen punklehteen Maximum Rock’n’Rolliin. Kertoi, että jos halutaan, niin siinä samalla sinne menisi myös Klimaxin demo. Tokihan me haluttiin lähettää meidän demo sinnekin. Hienoa, että Suomessa on ollut, ja on edelleen, Riston kaltaisia tyyppejä, ketkä pyyteettömästi ovat edistäneet Suomi-punkin "maailmanvalloitusta".
MRR:n arvion kautta tuli yllättävän paljon yhteydenottoja ulkomailta. Oli jotenkin hassua laittaa meidän musaa ulkomaille.

MRR #14/84

Vaikka tuntui, että koko ajan oli lähettämässä kirjeitä sinne ja tänne, niin toki olisi voinut olla vieläkin aktiivisempi. Tavallaan itselle riitti se, että sai soittaa bändissä hyvien ystävien kanssa. Kaikki muu oli bonusta.

Niin ja olisi varmaan kannattanut tehdä demoon ihan oikeat kannet. Tai edes ostaa aina uusia kasetteja, minä kun pöllin välillä mutsilta sen kasetteja ja äänitin päälle. Kerrankin joku ulkomaan heppu laittoi kirjeen, ja kiitti kasetista, myös siitä hassusta musiikista, mitä tuli meidän demon jälkeen.

(EDIT: Löysin kirjeen, sen on lähettänyt chicagolaisen Rights Of The Accused -yhtyeen kitaristi Jay. "Thanks also for the funny terrible Finnish music on the tape. Do you steal tapes from your parents like I do? The part with the little baby was pretty funny too!")

Iisalmesta saatiin rahaa.

Yksi kaveri (Teemu Säilä) lupasi tehdä meille paidat. Otettiin valokuvia ja sit se väsäsi kolme kappaletta niitä paitoja. Mun mielestä se paita näytti ihan paskalta, niin möin sen sit yhdelle hc-punkkarille. Kylläpä kannatti, perkele. Olisi ollut mukava muisto tuosta ajasta. Onkohan Nipellä tai Timolla paidat vielä tallessa?
Teemuhan teki meille myös jonkun keikkajulisteenkin.

Kesällä -84 ostin Sistosen Jonilta Säkän vanhat HH-merkkiset laulukamat. Muut pojat lähti Interrailille ja meikä ostaa kesätyörahoilla laulukamat, vaikka en ole ikinä laulanutkaan… Halusin panostaa bändiin.
Noilla kamoilla treenasi ja jopa keikkaili myöhemmin esim. Fucking World ja Hitmen 3. Joskus lainasin kamoja myös Jore Vastelinin Dead Societylle. Nykyisin tuo lauluvahvistin on Rue Morguen Larilla kitaravahvistimena. Toisaalta, aika hyvä sijoitus.

Suunniteltiin parin kaveribändin kanssa kokoelmakasetin tekoakin, kassulle oli nimi ja bändit olemassa: The Fuckers Show, bändeinään Klimax, Fiasko, Poliisivaltio ja Vapaa Kalja. Ei sitten saatu kasettia ikinä julki. Harmi. Mulla taitaa olla ainut kopio kyseisestä kasetista. Klimaxin osuus olisi ollut eka demo kokonaisuudessaan.

Poliisivaltion Kara kuuntelee Klimaxin demoa.
Peku tarkkailee vasemmalla.

Lähetettiin demo myös Propaganda-Vileniukselle. Se halusi pari biisiä tulevalle kokoelma-LP:lle Finnish Spunk / Hard Beat. Lähetettiin master-nauha Vileniukselle saatesanoin: "älä muuta soundeja". Me kun luultiin, että siinä vaiheessa voi vielä miksata biisejä, tai ainakin jotenkin muuttaa soundeja. Finnish Spunkilla on Klimaxilta kaksi biisiä: Suvivirsi ja Moskova. Yhtään bändikuvaa ei lähetetty, en kyllä muista miksi.
Jälkikäteen kun juttelin Vileniuksen kanssa, niin hän olisi halunnut julkaista meitä enemmänkin, jotain EP:tä, tai biisejä kokoelmalle se oli muistaakseni miettinyt. Mutta eipä se meidän kanssa tuollaisesta mitään tuolloin puhunut. Ja me ei vaan oltu jostain syystä kauhian innoissaan Propagandasta. Siitä kun oli kaikenlaisia juttuja liikkeellä. Kyllähän se lähetti meille jonkun sopimuspaperinkin, mutta ei me sitä allekirjoitettu.

Meillä itsellä ei ollut rahaa, eikä edes ajatustakaan, että oltaisi julkaistu omakustanne. Eikä me kylläkään edes tyrkytetty demoa kenellekään levy-yhtiölle sillä ajatuksella, että siitä olisi levy tehty. Oltiin vaan pirun tyytyväisiä ja ylpeitä, että oltiin saatu ylipäätään demo tehtyä.

Mutta tokihan se oli hienoa päästä levylle. Mähän tykkäsin noista Propagandan kokoelmista (Russia bombs Finland ja Hardcore 83), joten olihan se mahtavaa olla siellä "isojen" bändien seassa. Mutta toisaalta, ei toi kokoelma kyllä mitään isompia hurraa-huutoja aiheuttanut meidän leirissä.

Soitettiin Puntala Rockissakin. Mentiin perjantaina paikalle ja sanottiin, että meillä on bändi, saadaanko soittaa. Joo, saatte soittaa, mutta vasta lauantaina. Noh, alettiin sitten juomaan viinaa ja kun oltiin mukavassa jurrissa, tuli tää tyyppi sanomaan, että teillähän oli bändi, nyt samantien soittamaan. Toki mentiin. Mutta oltiin niin kännissä, ettei siitä tullut oikein mitään. Sen verran siitä oli hyötyä, että keikan jälkeen sovittiin, että jatkossa ei kännin takia keikkoja mokailla.

Tehtiin treeniksellä Roppolan Janin kanssa muutaman biisin nauhoitus. Tällä nauhalla on pari sellaista biisiä mitä ei muualta löydy. Esim. Mä aion elää, jossa laulettiin niinkin kaukaisesta asiasta, kuin täysi-ikäisyydestä (kun sä oot täyttänyt 18, sä et jaksa enää innostuu), sekä Ajatukset hukkuu tekoihin -niminen biisi, johon palaamme jahka pääsemme vuoteen 2017 asti.

Tässä tuolta nauhalta biisi Koe-eläimet:



Vuodenvaihteessa 84-85 järjestettiin Pieksämäellä ulkoilmakeikka! Hiukan pelotti kuinka homma toimii, kun pakkasta oli kuitenkin ihan perkeleesti. Mutta kun lavalla oli useampi lämmitin, niin kyllä siellä soittamaan pystyi.

Toi olikin mahtava tapa juhlistaa erittäin hienoa vuotta 1984! Se on ollut itselle ihan parasta aikaa, kasvun aikaa. Sai jakaa uusia, hienoja kokemuksia ihan parhaiden tyyppien kanssa!