1987
Alkuvuosi 1987Meillähän ei ollut Helsingissä treenistä, mikä hankaloitti toimintaa huomattavasti. Pari kertaa saatiin käydä treenaamassa Narrissa Pasilassa, mutta pääasiassa treenattiin Pieksämäellä, jossa osa bändistä vielä tässä vaiheessa asui.
Blondi-Näkä.
Kuva: Katriina Etholén
|
Lepakosta tulikin meille rakas kotiluola. Siellä tuli vietettyä paljon aikaa, treenattiin monta vuotta ja soitettiin monen monta keikkaa. Kerran ihan alkuvaiheessa kun treenattiin, niin sinne pamahtaa kesken kaiken tyyppi, jolla on joku ihme kypärä päässä. Siinä se sählää, sauhuaa ja kuuntelee hetken treenejä, ja lopulta sanoo: "pakko myöntää, että Harri Jones on oikeassa, Fucking World ON kova bändi." Sit se häviää paikalta yhtä nopeasti kuin oli paikalle tullutkin. Mä ihmettelen, että kukas hitto toi nyt oli. Kenttu siihen, että etkö tunnistanut. No en tunnistanut. Se oli Räkä Malmi. "Ai toi on Räkä Malmi?"
Yksi mun suurista suosikkilevyistä on Pete Malmin soolo-LP. Yhä edelleen.
Siellä treeniksellähän kävi kaikenmaailman popparit "nuuhkimassa" meininkiä ja rassaamassa piippua. Aikamoista säätöä siellä oli useammankin kerran.
"Onks kellään mitään?"
"No hitto ei kyl oo."
"Ootteko jo karstannu noi jemmapiiput?"
"Ei olla. Pitäiskö?"
"No pitäis."
Siellä välikatossa oli muutamakin jemmapiippu, ja sit nää alkaa hoonaamaan niitä ja kiroilevat kun maistuu niin paskalta.
Yksi asia mikä mua ärsytti ihan perkeleesti, oli ne ainaiset jamit. Meidän piti treenata, ja eikös sinne pamahda poppareita sauhuttelemaan ja sit ne halus alkaa jammailemaan. Yleensä mä hävisin paikalta siinä vaiheessa. Mua ei saanu mukaan kumpaankaan puuhaan. Ihan helvetin puuduttavaa katsella, kun tyypit jamittaa/jumittaa samaa bluesia kymmeniä minuutteja. Jani koitti puhua mua mukaan niihin jamisessioihin, mutta enhän mä sellasta paskoa halunnut (lue: osannut) soittaa.
4.5.1987 KY Exit, Helsinki.
Kuva: Katriina Etholèn
|
Tokelasta on toinenkin muisto: se tuli taas kesken meidän treenien hengailemaan, ja kun lopetettiin yksi biisi, se kysyi, että laulettiinko me siinä “Another piece of cake”. Vastattiin ettei laulettu, ja Tokela siihen, että hyvä, sit hän käyttää sen itse. Osaatte varmaan arvata, mikä seuraavan Melrosen levyn nimi oli.
Odoteltiin jälleen kerran erästä bändin jäsentä treeneihin. Mies tuleekin tunnin-pari myöhässä kauhia tohina päällä ja sanoo, että nyt olisi ainetta, jolla jaksaisi treenata aamuun asti. Hän kyllä tarjoaa. Mua ei moinen kiinnostanut ja mä pakkasinkin kamppeeni ja lähdin himaan nukkumaan, kun aamulla oli töihin meno. Olen monasti miettinyt millainen elämä mulla nyt olisi, jos olisin silloin jäänyt pulverin voimalla soittelemaan aamuun asti. Se oli yksi niitä tienristeyksiä, joissa pitää tehdä valinta. Tein mielestäni erittäin hyvän valinnan.
Keikalla Lepakon yöbileissä.
Kuvaaja tuntematon
|
Siellähän pyöri koko ajan paljon rokkiporukkaa. Mä kun olin niin ujo siihen aikaan, niin en juurikaan kunnolla tutustunut kehenkään. Meidän bändin hemmoilla oli vähän eri meininki, niillä kun oli näiden tyyppien kanssa pitkälti samoja "harrastuksia", niin aika nopeasti löysivät toisensa.
Näkä, Jani ja Jape. Huomaa Näkän Cyndi Lauper paita!
Kuvaaja tuntematon
|
Meidän asunto Sturenkadulla oli sellainen mesta, että sinne eksyi ihan ihme tyyppejä. Kerran vitutti todella paljon, kun oltiin Jypän perheen kanssa käymässä Linnanmäellä ja palattuamme himaan, sinne oli tullut joku ihan tuntematon tyyppi yhden tutun mukana. No tää tuntematon hemmo oli just tykittämässä spiidiä hihaansa kun mentiin sisään. Sanoin saman tien, että nyt lähdet vittuun siitä tykittämästä. Kun olin ajamassa sitä ulos, niin pari meidän bändin tyyppiä oli, että odota ihan pikkasen, he ostavat ensin tältä hemmolta vähän pulveria.
Kerran meidän himaan tuli eräs Jouni, joka halusi lainata mun levyjä, kun sillä oli tulossa DJ-keikka. Olin hiukan epäileväinen, kun en miestä tuntenut, mutta joku sanoi, että lainaa vaan, se on hyvä tyyppi. Lainasin, enkä tietenkään saanut levyjä takaisin silloin kun oltiin sovittu.
Jonkun aikaa myöhemmin tää Jouni tuli Lepakossa meidän kämpään ku treenattiin. Kysyin tietysti siltä mun levyistä. Sillä oli mukana kassillinen levyjä, jotka mä selasin läpi. Ei ollu mun levyjä. Eikä se enää edes muistanut, mitä levyjä se multa lainasi, ja että onko hänellä enää niitä. Sit se sanoi, että ota siitä kassista mitä levyjä haluat. Enhän mä nyt muiden levyjä ala ottamaan. Olisi kyllä varmaan kannattanut, koska tuskin nekään levyt meni oikeille ihmisille takaisin.
Tuo Jouni oli eräskin Jouni Mömmö.