4. Klimax tiivistyy

1983

Mietittiin Tommin poisjäämisen jälkeen uutta laulajaa, kokeiltiinkin, tai pikemminkin mietittiin paria, mutta ei siitä mitään tullut. Sitten katseltiin toisiamme: toi ei osaa laulaa (Nipe), ton äitikin on kieltänyt sitä laulamasta (Näkä), mutta hei, toihan osaa laulaa (Timo). Ja niinhän siinä kävi, että Timo alkoi laulamaan bassonsoiton ohessa. Ja näin syntyi se klassinen Klimax -kokoonpano.

Eka keikka Tommin lähdön jälkeen. Näkä-Nipe-Timo. (Kuva Liisa Räisä)

Voisi sanoa, että hyvin pienen ajan sisällä tapahtui kolme merkittävää asiaa: Tommin poislähtö, Vapaa Kaljan näkemisestä tullut ahaa-elämys; näinkin voi (ja kannattaa) hommia tehdä, sekä uuden treenikämpän saaminen.

Tässä vaiheessa biisit vaihtui täysin, unohdettiin kaikki Tommin aikaiset biisit. Heti ekoissa treeneissä syntyi biisi Sankarit, joka itseasiassa on kopio yhdestä Vapaa Kaljan biisistä. Mä tykästyin bändiin valtavasti ja koitin tapailla yhtä niiden biisiä, enkä tietenkään osannut sitä soittaa, mutta se mun renkutus kuulosti yllättävän hyvältä. Tehtiin siitä sitten oma biisi.

Tässä näyte tuosta varkaudesta. Ensin pätkä Vapaa Kaljan biisiä Sota vastaan sota, ja sen jälkeen Klimaxin Sankarit. Huomattavissa pientä yhteneväisyyttä, eikös?!

 

Vapaa Kaljan näkeminen vaikutti muutenkin tosi paljon. Niiden laulaja-basisti oli eräskin Roppolan Jani, joka oli muuttanut hiukan aiemmin Pieksämäelle sivariin. Tuo mies tulee myöhemmin vaikuttamaan meikäläisen musajuttuihin ja ylipäätään elämään valtavasti. Tuolloin miestä katsoi kaukaa pelonsekaisesti ja kunnioittaen. Olihan kyseessä kuitenkin Fucking Finlandin laulaja! Siis ihan oikea kuuluisuus. (Tuolla kyseisellä ekalla keikalla oli muuten paikalla Janin vieraana eräätkin Lahti ja Roitsu, tuttuja Bastards -yhtyeestä. Näitäkin kuuluisuuksia me pikkupojat vilkuilimme kaukaa. Hyvä ettei sormella osoiteltu, että "kato, noikin on tuolla".)

Alettiin tekemään uusia biisejä Timon kanssa yhdessä. Molemmat teki sekä sävellyksiä, että sanoituksia. Vaikka mä tykkäsinkin, ja tykkään yhä edelleen hc-punkista, niin pakko myöntää, että kyllä mun sydän sykkii enemmän melodiselle punkrockille. Ehkä meidän musa varsinkin tuolloin alussa oli kuitenkin enemmän hc-punkkiin kallellaan. Timon laulu kylläkin oli enemmän oikeaa laulua, eikä pelkkää huutamista.
Oli mahtavaa, kun sai rinnalle kaverin, jonka näkemys musiikista oli niin samankaltainen kuin itsellä. Eikä tuo ole muuttunut mihinkään, yhä edelleen meillä on Timon kanssa samansuuntainen näkemys siitä, millaista musaa haluamme kimpassa soittaa.

Samassa rytäkässä saatiin siis uusi treenis vanhalta työväenopistolta, eli Työkkäriltä, jossa oli reilusti tyhjää tilaa. Siellä treenasi meidän lisäksi mm. Klunssi, Vapaa Kalja, $tyx ja paljon muita bändejä.

Nipe ja Näkän selkä treeniksellä.

Työkkärillä treenattiin lähes päivittäin. Ja jos ei treenattu, niin vietettiin siellä muuten vaan aikaa. Käytännössä lähes asuttiin siellä. Mäkin menin sinne ennen kouluun menoa, ja takaisin heti koulusta päästyä. Yöksi kotiin nukkumaan ja seuraavana päivänä sama uudestaan.

Tutustuttiin nopeasti Roppolan Janin kanssa, mikä oli sikäli hienoa, koska sillä oli oma asunto, jossa pystyttiin hengailemaan. Nyt oli toinenkin mesta treeniksen lisäksi, missä viettää aikaa. Ja tottakai me laitettiin heti Nipen kanssa kiljut käymään Janin vaatehuoneeseen.
Janin kautta tutustuttiin mm. myös Räsäsen Eijaan (nyk. Keinänen), silläkin oli oma asunto. Hengailumestojen lisäksi meillä oli nyt myös useampi hakija. Ei tarvinnut aina pyytää Timon siskoa Saria (Keminen, nyk. Manninen) hakemaan juotavaa.

Mentiin mukaan Pielmun toimintaan ja saatiin sitä kautta paljon keikkoja. Ja muutenkin oli mahtavaa kuulua “vanhempien” tyyppien porukkaan. Mehän oltiin vielä kuitenkin ihan junioreita.

Nyt kun oltiin saatu oikea treenikämppä, niin pitihän mun saada oma vahvistin. Olin antanut, tai myynyt sen aiemmin ostamani Farfisan Fiaskon tyypeille ja soittanut itse jollain omatekemillä vahvistimilla. Kävin Pieksämäen Musiikissa katsomassa olisiko siellä mitään kivaa (lue: halpaa). No olihan siellä joku Vox AC 30 combo. Kokeilin sitä ja kysyin paljonko maksaa. 950 markkaa. Kun toinen liikkeen myyjistä kuuli mulle kerrotun hinnan, alkoi kauhia kinastelu siitä, ettei sitä niin halvalla voi myydä. Mutta kun toinen oli jo mulle hinnan sanonut, niin sillä mentiin. Ostin vahvistimen osamaksulla. Hyvä pelihän se oli.

Keikalla Kinolinnassa. Taisi olla toinen keikka triona.

Kerran yksi sekopää puukotti reiät molempiin Voxin ämyreihin. Olin aluksi, että nyt meni vahvistin paskaksi, mutta paikalle osunut Kenttu sanoi, että hän korjaa ne hetkessä. Laittoi liimaa ja käsipyyhepaperia viiltokohtiin, ja avot, mun mielestä soundi vain parani!
Pari vuotta myöhemmin Rudi Lukkarinen (Ratsia, Rudi) nappasi luvatta Voxin mukaansa erään ryyppyreissun jälkeen. Meillä kyllä oli ollut puhetta, että hän ostaa sen, mutta saa sen mukaansa vasta, kun on maksanut. Nappasi sen mun vielä nukkuessa mukaansa, eikä tietenkään maksanut sitä ikinä. Eipä miestä enää näkynyt Pieksämäellä tuon tempun jälkeen, siihen loppui miehen vierailut (lue: ryyppyreissut) meikäläisen luona.

Joskus 80-luvun loppupuolella näin Rudia Helsingissä. Oli mies hiukan nolon oloinen. Eikä sillä silloinkaan mitään rahaa ollut. Eikä Voxia. En mä siitä enää sille jaksanut vihoitella.

Ihan alkutaipaleella käytiin soittamassa muutama keikka Haukivuoren koululla. Ekalla kerralla meitä oli kyyditsemässä mun isä (!). Isäukko ei tykännyt, kun meillä oli biisi jossa soitettiin yhtä sointua ja Timo lauloi Maamme-laulun sanoja siihen päälle. Oli se sen verran perinteinen mies, että tuo oli hänen mielestä rienausta.
Porukkahan noilla koulukeikoilla seisoskeli seinien vierustalla, mutta yksi tyttö tuli tuolin kanssa ihan lavan eteen istumaan. Vähänkö me ihmeteltiin sitä. Tuo tyttö tuli sitten keikan jälkeen esittelemään itsensä ja kertoi, että kun hänellä on niin huono näkö, niin siksi hänen piti tulla ihan lavan eteen. Nimekseen kertoi Räkä, tunnetaan nykyisin myös Liken kustannusjohtajana Päivi Paappasena.

Keikalla Pieksämäen Ylä-asteella.

Toinen kerta Haukivuoren koululla
ei mennyt ihan niin nappiin. Silloin oltiin juovuksissa, ja meillä oli jotain alkoholia mukana, ja eikös nää järjestäjät/opettajat löytäneetkin ne viinat ja kaatoivat viemäriin.

Siinä remutessa meni sitten yksi peili rikki ja mut raahattiin useamman opettajan tentattavaksi. Siinä jotain kiroilin, niin joku näistä vanhuksista tokaisi: "Älä kirua, poika!" Jos olet nähnyt Tabun Kyläkäräjät -sketsin, niin samanlainen meininki oli tuollakin. Laittoivat sitten 60 markan laskun uudesta peilistä.

Mietteliäs Näkä Työkkärin rappusilla.

Kun kaivelin vanhoja arkistoja tätä blogia varten, löysin listauksen Klimaxin biiseistä. Näistä seuraavista biiseistä mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Sen verran osaan kuitenkin tulkita listausta, että nämä ovat ihan niitä vanhimpia biisejä, mitä Klimax on tehnyt: Jeesus pommi, Täydellinen kuolema, Sotilaspoika, Tää maa on vankila, Suomi -83, Rasistiset kansanedustajat, Laitokset, Rock-tähdet, Historiaa, Järjetöntä, Maailmanloppu.

Mä niin haluaisin kuulla noi biisit. Tai edes lukea sanoitukset. Perkele, kun ei aikoinaan tajunnut tallentaa kaikkia biisejä... Saati säästää edes sanoituksia.

EDIT: löysin Suomi-83 -biisin sanat. Hitto, tää on kovaa kamaa.

Suomi-83
Ei oo ikää
Et saa viinaa
Et saa tehdä mitään

Mut sä haluut juoda
Sä haluut naida
Mut haluutsä muka ÄÄNESTÄÄ!!!!