5. Suvivirsi (Eka demo, Klimax)

1984

Jossain vaiheessa tuli poikien kanssa puheeksi, josko tehtäisi demo, kun noita biisejäkin on. Nipe oli nähnyt lehdessä mainoksen, että Helsingissä kuulemma olisi studio. Sinne siis.

Meillä oli rahaa sen verran, että saatiin neljä tuntia aikaa Studio 303:sta. Mentiin paikalle ja soitettiin biisit livenä sisään. Kitaravahvistimena siellä oli Peaveyn Classic, ja sattumoisin siinä oli ihan siedettävä soundi valmiina. Kylläpä kävi tuuri.
Pohjien soittoon ei kauaa mennyt, oltiin treenattu biisit niin hyvin, ettei niissä ollut mitään ongelmia. Useimmat biisit soitettiin ekalla otolla sisään.
Pohjien soiton jälkeen mentiin Nipen kanssa tarkkaamoon kuuntelemaan, kun Timo alkoi laulamaan. Muistan elävästi sen, kuinka jännitettiin Nipen kanssa miten Timo biisit laulaa. Pelättiin vielä siinä vaiheessa, että osaako se laulaa vai ei. No osasi. Todellakin. Ei ole sen jälkeen tarvinnut pelätä.

Samassa studiossa oli käynyt vähän meitä ennen mikkeliläinen Nussivat Nunnat. Kyseltiin studiomieheltä, että ollaanko me parempia ku ne. Heh. Kauhia kilpailuvietti päällä. No ei me kyllä oltu parempia ku Nussivat Nunnat. Kukaan ei oo.

Demoa, jota kutsutaan yleisesti "Suvivirsi-demoksi", lähetettiin joihinkin mestoihin, esim. pienlehtiin. Laitettiin ilmo myös Rumbaan, sitäkin kautta saatiin kasetteja "myytyä".
Demolta napsittiin biisejä useammallekin kokoelmakasetille. Kuinka hienoa se olikaan, kun joku otti yhteyttä ja sanoi, että haluaa meidät mukaan kasetilleen.

En enää muista kenen idea oli tehdä oma versio Suvivirrestä. Mut mun idea taisi olla se pätkä Emmaa siellä keskellä.




Muistan hyvin sen hetken, kun luin Lihanukke -zinestä ensimmäisen arvion demosta. Pelotti, että teilataanko meidät tyystin. No ei teilattu. Tykkäsivät perkeleet. Oli hieno tunne. Joku tuntematon ihminen tuolta suuresta maailmasta tykkää meidän bändistä!

Lihanukke

Laitettiin demo Erosen Riston kautta myös amerikkalaiseen punklehteen Maximum Rock’n’Rolliin. Sitä kautta tuli yllättävän paljon yhteydenottoja ulkomailta. Oli jotenkin hassua laittaa meidän musaa ulkomaille.

MRR #14/84

Vaikka tuntui, että koko ajan oli lähettämässä kirjeitä sinne ja tänne, niin toki olisi voinut olla vieläkin aktiivisempi. Tavallaan itselle riitti se, että sai soittaa bändissä hyvien ystävien kanssa. Kaikki muu oli bonusta.

Niin ja olisi varmaan kannattanut tehdä demoon ihan oikeat kannet. Tai edes ostaa aina uusia kasetteja, minä kun pöllin välillä mutsilta sen kasetteja ja äänitin päälle. Kerrankin joku ulkomaan heppu laittoi kirjeen, ja kiitti kasetista, myös siitä hassusta musiikista, mitä tuli meidän demon jälkeen.

(EDIT: Löysin kirjeen, sen on lähettänyt chicagolaisen Rights Of The Accused -yhtyeen kitaristi Jay. "Thanks also for the funny terrible Finnish music on the tape. Do you steal tapes from your parents like I do? The part with the little baby was pretty funny too!")

Iisalmesta saatiin oikein rahaakin.
Kuva: Satu Isoaho

Yksi kaveri (Teemu Säilä) lupasi tehdä meille paidat. Otettiin valokuvia ja sit se väsäsi kolme kappaletta niitä paitoja. Mun mielestä se paita näytti ihan paskalta, niin möin sen sit yhdelle hc-punkkarille. Kylläpä kannatti, perkele. Olisi ollut mukava muisto tuosta ajasta. Onkohan Nipellä tai Timolla paidat vielä tallessa?
Teemuhan teki meille myös jonkun keikkajulisteenkin.

Kesällä -84 ostin Sistosen Jonilta Säkän vanhat HH-merkkiset laulukamat. Muut pojat lähti Interrailille ja meikä ostaa kesätyörahoilla laulukamat, vaikka en ole ikinä laulanutkaan… Halusin panostaa bändiin.
Noilla kamoilla treenasi ja jopa keikkaili myöhemmin esim. Fucking World ja Hitmen 3. Joskus lainasin kamoja myös Jore Vastelinin Dead Societylle. Nykyisin tuo lauluvahvistin on Rue Morguen Larilla kitaravahvistimena. Toisaalta, aika hyvä sijoitus.

Suunniteltiin parin kaveribändin kanssa kokoelmakasetin tekoakin, kassulle oli nimi ja bändit olemassa: The Fuckers Show, bändeinään Klimax, Fiasko, Poliisivaltio ja Vapaa Kalja (paitsi että Vapaa Kalja oli tainnut just tässä vaiheessa muuttaa nimensä, niiden uusi nimi oli Royal Sin. Ja hyvin pian tämän jälkeen Roppolan Jani perustikin tän bändin pohjalle Romanttisen Sementin.) Ei sitten saatu kasettia ikinä julki. Harmi. Mulla taitaa olla ainut kopio kyseisestä kasetista. Klimaxin osuus olisi ollut eka demo kokonaisuudessaan.

Poliisivaltion Kara kuuntelee Klimaxin demoa.
Peku tarkkailee vasemmalla.

Lähetettiin demo myös Propaganda-Vileniukselle. Se halusi pari biisiä tulevalle kokoelma-LP:lle Finnish Spunk / Hard Beat. Lähetettiin master-nauha Vileniukselle saatesanoin: "älä muuta soundeja". Me kun luultiin, että siinä vaiheessa voi vielä miksata biisejä, tai ainakin jotenkin muuttaa soundeja. Finnish Spunkilla on Klimaxilta kaksi biisiä: Suvivirsi ja Moskova. Yhtään bändikuvaa ei lähetetty, en kyllä muista miksi.
Jälkikäteen kun juttelin Vileniuksen kanssa, niin hän olisi halunnut julkaista meitä enemmänkin, jotain EP:tä se oli muistaakseni miettinyt. Mutta eipä se meidän kanssa tuollaisesta mitään tuolloin puhunut. Ja me ei vaan oltu jostain syystä kauhian innoissaan Propagandasta. Siitä kun oli kaikenlaisia juttuja liikkeellä. Kyllähän se lähetti meille jonkun sopimuspaperinkin, mutta ei me sitä allekirjoitettu.

Meillä itsellä ei ollut rahaa, eikä edes ajatustakaan, että oltaisi julkaistu omakustanne. Eikä me kylläkään edes tyrkytetty demoa kenellekään levy-yhtiölle sillä ajatuksella, että siitä olisi levy tehty. Oltiin vaan pirun tyytyväisiä ja ylpeitä, että oltiin saatu demo ylipäätään tehtyä.

Mutta tokihan se oli hienoa päästä levylle. Mähän tykkäsin noista Propagandan kokoelmista (Russia bombs Finland ja Hardcore 83), joten olihan se mahtavaa olla siellä "isojen" bändien seassa. Mutta toisaalta, ei toi kokoelma kyllä mitään isompia hurraa-huutoja aiheuttanut meidän leirissä.

Keikkoja soitettiin siellä täällä, pääasiassa Pieksämäellä. Mutta käytiin me myös mm. Suonenjoella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lempäälässä, Iisalmessa, Haukivuorella, Suolahdessa (jonka keikan järkkäsi tuleva bändikaverini, Hitmen 3:n Mikko Järvinen. Tuolloin en miestä vielä tuntenut. Samalla keikalla soitti Järjen Ääni -niminen bändi, jossa soitti toinen tuleva Hitmen 3-kaveri, Jyrki Huotari. Jyrkiäkään en vielä tuolloin tuntenut sen paremmin.)

Soitettiin Puntala Rockissakin. Mentiin perjantaina paikalle ja sanottiin, että meillä on bändi, saadaanko soittaa. Joo, saatte soittaa, mutta vasta lauantaina. Noh, alettiin sitten juomaan viinaa ja kun oltiin mukavassa jurrissa, tuli tää tyyppi sanomaan, että teillähän oli bändi, nyt samantien soittamaan. Toki mentiin. Mutta oltiin niin kännissä, ettei siitä tullut oikein mitään. Sen verran siitä oli hyötyä, että keikan jälkeen sovittiin, että jatkossa ei kännin takia keikkoja mokailla.

Tehtiin treeniksellä Roppolan Janin kanssa muutaman biisin nauhoitus. Tällä nauhalla on pari sellaista biisiä mitä ei muualta löydy. Esim. Mä aion elää, jossa laulettiin niinkin kaukaisesta asiasta, kuin täysi-ikäisyydestä (kun sä täytät 18, et jaksa innostuu).
Tehtiin myös biisi koe-eläimistä. Meillähän oli oikeasti ajatus, että oltais yritetty murtautua koe-eläin labraan. Kuopiossa sellainen kuulemma oli. Ei sitten tietenkään päästy puheita pidemmälle. En kyllä enää muista mitä olimme aikoneet siellä tehdä.

Vuodenvaihteessa 84-85 järjestettiin Pieksämäellä ulkoilmakeikka! Hiukan pelotti kuinka homma toimii, kun pakkasta oli kuitenkin ihan perkeleesti. Mutta kun lavalla oli useampi lämmitin, niin kyllä siellä soittamaan pystyi.

Toi olikin mahtava tapa juhlistaa erittäin hienoa vuotta 1984! Se on ollut itselle ihan parasta aikaa, kasvun aikaa. Sai jakaa uusia, hienoja kokemuksia ihan parhaiden tyyppien kanssa!